Meri Vehkaperä vetää EGN:ssä kollegaryhmiä yritysten kestävyystyöstä ja -raportoinnista vastaaville ammattilaisille Suomessa. Taustallaan 26 vuoden kokemus alalta – tutkijana, kouluttajana, konsulttina ja fasilitaattorina – hän tuo pöytään sekä käytännön kehittämisosaamisen että jatkuvasti muuttuvan lainsäädännön tuntemuksen.
Meri kertoo:
Olen koulutukseltani kauppatieteiden lisensiaatti ja sosiologi, ja olen työskennellyt urallani korkeakoulumaailmassa tutkijana, lehtorina ja projektipäällikkönä sekä liikkeenjohdon konsulttina. Kestävyystyö ja vastuullisuus ovat kulkeneet punaisena lankana läpi kaiken. Kun jäsen tuo pöytään ajankohtaisen haasteen, osaan kysyä oikeita kysymyksiä – ei vain siitä, missä ollaan nyt, vaan siitä, mihin pitää varautua. Sadoissa kehittämistyöpajoissa karttunut fasilitointikokemus auttaa minua ohjaamaan ryhmää eteenpäin silloinkin, kun tilanne on hankala tai vastaukset eivät ole helppoja. Kollegaryhmäni kokoukset alkavat aina vapaamuotoisella lounaalla, jonka aikana laskeudutaan yhdessä tapaamisen tunnelmaan ja vaihdetaan kuulumisia – ei agendaa, ei kiirettä. Itse kokouksessa ihmiset istuvat rennosti ja kysymyksiä huikaillaan esitysten lomaan. Korkea osallistumisaste näkyy myös siinä, että ajankohtaisista haasteista keskustellaan usein pienryhmissä, mutta kun jokin iso yhteinen kysymys nousee pintaan – esimerkiksi millä standardilla kukin yritys tekee kestävyysraporttinsa – koko ryhmä punnitsee asiaa yhdessä.
Kun verkosto tekee eron
Olen kaikissa työrooleissani nauttinut ihmisten auttamisesta ja ryhmien vetämisestä – se ei ole muuttunut nuoruuden kesätöistä lähtien. Mutta ryhmänvetäjänä opin myös itse valtavasti joka kerta. Muistan erityisesti hetken pari-kolme vuotta sitten, kun eurooppalaiset kestävyysstandardit julkaistiin ja kaikki olivat uuden edessä. Ryhmäläiset auttoivat toisiaan standardien ymmärtämisessä, tulkitsemisessa ja soveltamisessa – jakoivat sekä virheitä että parhaita käytäntöjä täysin avoimesti. Silloin ajattelin: tätä kollegaverkoston toiminta parhaimmillaan on.